Maailma muuttuu Eskoseni

Tämä nummisuutarien kuolematon lause näyttää pitävän paikkansa myös rakennusalalla.

Työskentelin rengasliikkeessä sekä metsäkoneenkuljettajana ennen armeijaa. En tuntenut suurta paloa näihin työn yksitoikkoisen luonteen ja pienen palkkauksen vuoksi.

Armeijan leivistä vapauduttuani isäni ilmoitti, että kotiin ei voi jäädä lorvimaan, jos ei ole töitä. Myös viikonloppuharrastukseni, Lapin Kullan juonti ja L&M:n poltto, oli rahoitettava jollakin tavalla. Työn sarkaan oli siis päästävä.

Aamukahvia juodessani luin paikallislehdestä “etsitään leipomotyöntekijöitä”. Soitin ilmoituksessa olevaan numeroon ja kerroin tarinani. Nainen langan toisessa päässä sanoi: “Et sinä leipomoon sovi, mutta minulla on mahdollisesti jotain muuta”. Sovittiin, että hän soittaisi kun jotain ilmenee.

Sitten ilmeni ja nopeasti. Kerkesin juuri ja juuri tyhjentää kahvikupin, kun puhelin soi. Samainen nainen soitti ja kertoi, että ensi maanantaista lähtien olisin rakennusapumies Joutsenon PULP 2000 -projektissa. 

Armeijan leivistä vapauduttuani isäni ilmoitti, että kotiin ei voi jäädä lorvimaan, jos ei ole töitä.

Hetkeä myöhemmin, töistä tultuaan, isäni aloitti perinteisen huutokonserttinsa: “Täällä se vaan makaa!! Ei niitä töitä tule sinulle kukaan kotiovelle tuomaan. Perkele, miten laiskaa porukkaa!” 

Sain suunnatonta tyydytystä keskeyttämällä saarnan kertomalla uutiset työllistymisestäni. Nyt oli näytön paikka — aika viimein kääriä hihat ja ottaa härkää sarvista.

Maanantai. Herätys klo 6. Kuppi kahvia. Aamupalaksi muutama L&M filtterin läpi samalla kun ajoin Ferrarin punaisella Ladalla kohti Joutsenoa, kohti tuntematonta, kohti kohtaloani.

Ensimmäiset päivät pyörin työmaalla kuin rusakko ajovaloissa ja töiden jälkeen söin ja nukuin. Alkujärkytyksestä selvittyäni tämä uusi ja uljas maailma alkoi kuitenkin avautua minulle.

Raudoittajat joivat kossua holvilla ja piilottelivat liitteitä pullojaan valujen sekaan. Kaksi heistä ei juonut, vaan jakoi Jumalan sanaa, joka toi mahtavan kontrastin umpihumalaisen joukon keskelle.

Mestarimme Pekan johtaessa joka-aamuista — rankan vittuilun sävyttämää — kehityskeskusteluaan esitti Rike — kahden arkkupakastimen kokoinen maalaispoika — pullopohjalinssien takaa paistavan, lasittuneen katseensa sävyttämän vastapalautteen lyömällä Pekkaa nyrkillä vasten kasvoja. Ja jos sellaisella nyrkillä lyödään, niin verihän siinä lentää.

No, Pekka pyyhkäisi veret paidanhelmaan, ja homma jatkui kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kaikki ryhtyivät työhön kun palaute oli jaettu.

Siivouspartion naiset saivat kuulla vanhan liiton jätkiltä härskejä tarinoita terän karkaisusta. Ja olihan yhdellä rouvalla huhujen mukaan takapuoli kuin seitsemän leivän uuni. 

Kirvesmies Kuosmanen kävi silloin tällöin virtsaamassa siellä missä siivouspartio työskenteli. Naiset järkyttyivät suuresti ja kantelivat asiasta ylemmälle johdolle. Kuosmanen sai kovaa palautetta, mutta ei sanktiota ja sama homma jatkui.

Suojalaseja käytettiin silloin kun rälläköitiin - ei muuten. Ei ollut valttikortteja, tulityökortteja tai muitakaan kortteja.

Hitsaria ei tavoittanut kukaan kahteen viikkoon. Kun se viimein ilmestyi työmaalle ja sai ontelokentällä viinakrampin, jota me luulimme epilepsia -kohtaukseksi — niin se meinasi pudota, sätkiessään kuin ahven laiturilla, kun holvilla ei ollut kaiteita.

Tuolla samaisella työmaalla uutiskynnyksen ylitti myös suuren ristikkopuominosturin kaatuminen. Se tuotiin osina Norjasta, ja kävimme aina tauoilla ihailemassa sen kasaamista. Näky piirtyi verkkokalvoilleni ikuisiksi ajoiksi, kun siinä viimein oli jokainen nippeli ja nappeli paikoillaan.

Niin piirtyi myös näky viikkoa myöhemmin, kun se makasi rannassa kaatuneena. Saimaan aallot huuhtelivat sen ylvästä puomia ja ukkoja parveili ympärillä kuin - - - - - - Anttilassa. Ihmeellisintä tapauksessa oli, että kukaan ei kuollut, kun tehtaan piipun kokoinen nosturi kaatui työmaalla missä oli sata jätkää hommissa.

Mutta kyllähän terveyskeskuksille, ambulansseille ja palokunnalle keksittiin tekemistä kun tälläisellä kokoonpanolla painettiin töitä Suomen rakennusteollisuuden viiri liehuen. Ja joutuihan sitä suhteellisen sekavaa raudoitusryhmää johtanut työmaamestarikin hullujen huoneelle, kun menetti järkensä miehiä paimentaessaan.

Vaikka rakennusala on nähnyt monet myrskyt edellämainittujen tapausten jälkeen, samalla virheistä on otettu opiksi. Isoa muutosta on tapahtunut, joista suurimpina on työturvallisuuden merkittävä lisääntyminen, ulkomaalaisten työntekijöiden saapuminen ja kuittikaupan taklaaminen käänteisellä ALV:llä. 

Rehellisesti sanottuna olen lähes viikottain miettinyt — 25 vuotta — olisiko jotain järkevämpää tekemistä olemassa. Monta kertaa olen lähtenyt, mutta vielä useammin palannut: 

Moi, olen Tuomas; olen addikti, olen koukussa betonirakentamiseen.

teksti, Tuomas Rautio

Aloittamisen vaikeudesta

On erittäin tyypillistä, että uuden urakan saatuamme olemme tutun haasteen edessä. Tämä haaste on aloittamisen vaikeus. Tarjouspyyntö sisältää yleensä kohteen aikataulun ja ajankohdan jolloin työt tulee viimeistään aloittaa. Joissakin tapauksissa myös töiden toteutusjärjestystä ja työn kestoa on avattu tarkemmin. Tarjouspyynnössä voi myös olla urakkaan määritettyjä välitavoitteita. On helppoa ymmärtää, että mitä enemmän tietoa on, sitä parempi. 

Kun urakkasopimus viimein allekirjoitetaan, on työmaa — lähes poikkeuksetta — jo jäljessä tarjouspyynnössä ehdotetusta aikataulusta. Urakkasopimukseen kirjataan siitä huolimatta tarjouspyynnön mukainen aikataulu, aloitusajankohta, toteutusjärjestys sekä mahdolliset välitavoitteet. Allekirjoittamisen yhteydessä sovitaan samalla aloituspalaverin ajankohdasta ja todetaan, että aikataulua tarkennetaan myöhemmin. 

Ongelmana on, että urakkasopimus on YSE98 mukainen keskeinen kaupallinen asiakirja, johon aloituspalaverin muistio ei kuulu. Toisin sanoen; aloituspalaverin muistion kirjauksilla ei ole käytännön merkitystä jos urakka muuttuu riitaiseksi. 

Miksi siis aikataulua ei päätoteuttajan toimesta revisioida jo tässä vaiheessa? Todennäköistä on, että tilaajalle ei haluta paljastaa, että aikataulusta on jääty jälkeen vaikka varsinaista työntekoa ei ole vielä aloitettu.

Aloituspalaverin yhteydessä tehdään usein työmaakierros, jotta saadaan kuva työmaan tilanteesta ja mestojen valmiudesta. Viimeistään tässä kohtaa urakan aloitusta lykätään. Mestaa ei ole riittävästi ja aloittamisessa ei ole taloudellisesti mitään järkeä — lisäksi päivitetyt suunnitelmat puuttuvat projektipankista. Kun työntekijät, muotit ja tarvikkeet on urakoitsijan toimesta varattu sopimuksen mukaiseen aloitukseen, ja kun aloitus siirtyy yhtäkkiä, on selvää, että urakoitsijalle aiheutuu päänvaivaa sekä kustannuksia resurssien ja kaluston yllättävästä uudelleensijoituksesta.

Pahimmassa tapauksessa työn aloitus siirtyy useita viikkoja ja resursseille ei ole muuta työtä, jolloin urakoitsija on pakotettu lomauttamaan työntekijöitä. Monesti urakan aloitus siirtyy kohti syksyä tai talvea — kohti epäedullisempaa vuodenaikaa. Tämä taas vaikuttaa urakkaan pienentäen työsaavutuksia jolloin ”hyvän kelin” yksikköhinnat eivät kata pakkasessa tehtävää työtä. 

Urakoitsijan tulisi jo tässä kohtaa reklamoida tilaajaa, mutta reklamaatioilla on Suomessa erittäin negatiivinen maine ja homma muuttuu yleensä riidaksi heti alussa.

Kukapa haluaa riitaa jo ennen töiden aloitusta? 

Päätoteuttajan vastuulla on huolehtia, että mestat ovat sovitusti valmiina ja yhteensovittaa eri urakoiden työt yhteen niin, että urakoitsijoille ei aiheudu haittaa muista urakoista tai mestojen puutteesta. Päätoteuttaja myös ohjaa suunnittelua ja yrittää potkia suunnitelmia eteenpäin toivotussa aikataulussa.

Miksi tämä sama kaava toteutuu lähes joka urakassa? Onko päätoteuttajien aikataulujen laadinta epärealistisempaa kuin aiemmin? Venyykö päätoteuttajan valinta tilaajan puolelta liian pitkälle? Onko tarjousvaiheen aikataulu alun alkujaan ollut toteutuskelpoinen?

Yksittäistä syytä on vaikea nimetä tai se voi vaihdella kohdekohtaisesti. Ongelma on kuitenkin käsinkosketeltava ja sen poistamiseen tulisi saada lisää paukkuja. Mielestäni kaikilla osapuolilla on peiliin katsomisen paikka. 

Tilaajien tulisi nopeuttaa päätöksentekoaan. Jos päätoteuttajan valinta venyy tai on muuten ongelmallista, suunnittelun on edettävä siitä huolimatta. Päätoteuttajien tulee kriittisemmin tarkastella laskentavaiheen aikataulun toteutuskelpoisuutta ja kireyttä. LSH-aikataulun (LSH = Lähtötieto / Suunnitelma / Hankinta) laadinta tulee aloittaa heti kädenpuristuksen jälkeen — vaikka nimiä ei vielä olisikaan sopimuksessa. Näin yleensä tilaajan kirjoilla olevat suunnittelijat tietävät, mihin suuntaan ollaan menossa ja milloin maaliviiva on ylitettävä.

On jälleen kerran aika tarttua pässiä sarvista ja pystyttävä parempaan.

Jussi Lahti

Meidän urakoitsijoiden vastuulla on laskentavaiheessa vaatia päätoteuttajilta tarvittavat lähtötiedot urakkalaskentaan sekä tutkia aikataulua ja töiden vaiheistusta kriittisemmin. Ovatko laskentasuunnitelmat sellaiset, että niiden perusteella voidaan antaa realistinen hinta? Mahdollisia lisäkysymyksiä urakkasuoritukseen liittyen tulisi esittää hanakammin. Vähimmäisvaatimuksena on ajaa varsinaisen kohteen ohi, jotta tulevan työmaan ympäröivästä alueesta saa realistisen kuvan.

Maailma ei siis ole vielä valmis.

teksti, Jussi Lahti

Torpparin suorituskyky parantui entisestään haastavien aikojen keskellä

Kymmenen prosentin tulostavoitetta asetettaessa vuoden 2023 ensimmäisellä neljänneksellä ei vielä ollut tiedossa kuinka syville vesille maailmantalous ja yleinen markkinatilanne ajautuvat.

— Jokaisella osastolla voidaan olla ylpeitä siitä, että ollaan tehty se mitä on sovittu. Erityisesti työnjohdon toimintaa on kehuttu tilaajien puolelta. Mutta kympin oppilaita ei kuitenkaan vielä olla, toteaa yhtiön toimitusjohtaja Tuomas Rautio

Työmaat olivat pääasiallisesti tuottoisia. Yhtiön liikevaihto kasvoi 11,7 miljoonaan euroon ja positiivinen tulos seurasi aiempien vuosien tasaista nousua.

— Jos hinnat olisivat olleet entisellä tasollaan, tilanne olisi erinomainen. Kasvua ei synny ilman tavoitteita, ja Torpparin tavoitteet pysyvät ennallaan tällä kaudella, kertoo Rautio

Alhaisten hintojen vuoksi Torppari on joutunut oppimaan paljon ja todella nopeasti, kertoo hankinta- ja laskentainsinööri Johannes Arola

— Olemme tehneet huomattavia hankintoja, joka näkyy myös katteessa. Kaikesta huolimatta yhtiömme toiminta ja talous on vakaalla pohjalla. 

Toukokuun Kymppikerho -henkilöstökoulutuksen pääteemana oli mukavuusalueelta poistuminen. Apuun oli kutsuttu lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja lääketieteen tohtori Jari Sinkkonen, joka sovelsi osaamistaan luennoimalla terveestä itsetunnosta, mentalisaatiosta, epäonnistumisen pelosta ja luovuudesta.

Luova ryhmä koetaan helposti vaaralliseksi, ja sen toimintaa pyritään rajoittamaan.

— Motivaatio lähtee liikkeelle siitä, että osaa ja tekee jotain itse, onnistuu ja saa siitä kehuja. Turhat kehut eivät merkitse mitään, kertoo Sinkkonen 

Leikkisyys ja luovuus kulkevat käsi kädessä. Luovasti toimivassa työryhmässä on huumoria sekä ideointia ilman painetta ja ilman vaatimuksia.

Lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja lääketieteen tohtori Jari Sinkkonen

Nolaaminen on kaikkein huonointa kasvatusta ja samalla kaikkein huonointa johtamista. Häpeä lamaannuttaa silloin, kun ihminen pyrkii vastavuoroiseen kommunikaatioon, joka sitten torpataan. On kuitenkin olemassa myös “hyvää” häpeän tunnetta — silloin kun tietää tehneensä väärin.

— Epäonnistumisen pelko estää tehokkaasti mukavuusalueelta poistumista, kertoo Sinkkonen

Sinkkonen nostaa esille myös älylaitteiden ja sosiaalisen median negatiivisen vaikutuksen itsetuntoon luomalla epärealistisia standardeja sekä tuomalla tarpeetonta draamaa ja ongelmia yksilön murheeksi.

— Ahdistuneisuus tarttuu. Luomme kaukosuhteita ihmisiin joita emme ole koskaan tavanneet ja jaamme avoimesti kaikki ongelmat heidän kanssaan. Tämä ei ole terveellistä vuorovaikutusta ja samalla se vääristää käsityksiä oikeista ihmissuhteista.

— Epämukavuusalueelle meneminen tapahtuu pienin askelin ja kun sitä samaa epämukavuusasiaa tekee useamman kerran, siihen tottuu ja siitä tuleekin mukavuusalue, lisää Torpparin projektipäällikkö Jussi Lahti

Terve itsetunto kohoaa, kun saa saavutuksiin nähden järkevää kiitosta ja kannustusta

teksti, Janne Rasimus

kuvat, Markus Kailes

Tuulen Nopeudella

Niki Tuuli on monelle vauhdin ja moottoriurheilun ystävälle tuttu hahmo. Hänen matkansa kilpa-ajon parissa alkoi jo varhain, ja polte lajiin on säilynyt läpi elämän.

kuva, Luca Gorini

— Olin kolmevuotias kun ajoin prätkällä ensimmäistä kertaa.

Pikkupoikana Niki haaveili olevansa Mika Kallion ja Valentino Rossin kaltainen huippukuljettaja. Isän vaikutus oli suuri. John Tuuli oli ensimmäinen suomalainen kuljettaja, joka kilpaili SuperSportin MM-sarjassa. Isä John omisti myös Motopark- moottoriradan, jossa Niki vietti kaikki kesät ja talvet. Jo peruskoulussa oli ilmeistä, että opiskelu ei ollut Nikin juttu ja ammattikoulukin venyi normaalia pidemmäksi. Moottoripyöräily vei kaiken huomion.

kuva, Luca Gorini

Nyt 28- vuotiaan Nikin tavoitteena on päästä ajamaan Superbike MM-sarjaa. Tämä vaatii hyviä tuloksia SuperSport-sarjassa, jossa hän parhaillaan kilpailee. Niki toivoo myös perustavansa perheen tulevien vuosien aikana.

— Intohimoa lajiin tarvitaan. Tämähän tietysti pätee jokaiseen asiaan, jossa haluaa menestyä; niin urheilussa kuin liiketoiminnassakin, tai ihan missä vaan. Myös kunnianhimo on tärkeää, jotta tavoitteet saavutetaan.

Vuodesta 2005 asti kilpaa ajanut Niki kertoo, että suomalaiselle moottoripyöräilijälle arki on muutakin kuin jet-settiä. Kisojen välillä hän tekee tällä hetkellä töitä Imatran Pyörävarikolla.

Nikillä on kokemusta myös rakennustyömailta. Rakennuksella ei ole sattunut tapaturmia, mutta samaa ei voi sanoa ratamoottoripyöräilystä, jossa onnettomuudet ovat osa lajia. Niki omien sanojensa mukaan on “telonut itseään aika miehekkästi”.

— Lähdetään varpaista ylöspäin, niin rikki on mennyt nilkat ja polvet. Reidet on mennyt poikki ja monta kylkiluuta. Keuhko on myös puhjennut. Ranteet ja solisluut on myös murtuneet. Läheltä piti -tilanteiden lista on loputon.

Moottoriurheilu ei ole halpa harrastus, ja Niki onkin saanut tehdä paljon töitä löytääkseen tukijoita.

— Jos ei ole syntynyt moottoriurheilu verissä ja kultalusikka jossain, niin työtä on tehtävä todella paljon. On löydettävä ympärilleen ihmisiä, joilta saa tukea myös taloudellisesti. Ilman yhteistyökumppaneita tämä ei olisi mahdollista.

Nikin matka moottoriurheilun parissa jatkuu ja tavoitteet ovat korkealla. Viimeisin voitto irtosi Ranskan osakilpailussa (8.9.2024), Magny Cours -radalla:

“NIKI TUULI VOITTOON RANSKASSA — Kyllähän voitto palkitsee aika paljon vaikeiden kisojen jälkeen. Oli aika ihmeellistä, että ajettiin noin kovaa tuollaisissa olosuhteissa. Välikeli ei yleensä sovi minulle, mutta nyt huomasin toisella kierroksella, että pystyn ajamaan nopeat kaarteet aika paljon kovemmin kuin muut. Siinä sitten ehkä pienellä riskilläkin piti voittoa tavoitella, kun huomasin että se oli otettavissa. Ja tulihan se vihdoin sieltä.” (Niki Tuuli, Niki Tuulen tiedotus)

Nikin seuraava kilpailu on 11. lokakuuta Espanjassa - Circuito de Jerez - Angel Nieto -radalla. Seuraamme mielenkiinnolla, mihin tämä Imatran lahjakkuus vielä yltääkään.

https://www.nikituuli.com/

https://www.worldsbk.com/

teksti, Janne Rasimus

Rakentamisen monitaituri, Miika Piipponen

Torpparin riveissä työskentelevä Miika Piipponen on mies, jonka urapolku on kudottu rakennusalan moninaisista kokemuksista. Vuodesta 2020 Torpparilla työnjohtotehtävissä toiminut Piipponen on omistautunut ammattilainen, jonka tehtäväkenttä kattaa laajan skaalan toimia työnjohdosta logistiikkaan ja määrälaskentaan.

Rakennusalalla vuodesta 2007 vaikuttaneen Piipposen ura alkoi ammattikoulussa talorakennuksen parissa, josta tie vei Metropolia AMK:n rakennusinsinöörilinjalle. Opintojen myötä Miika koki työnjohtotehtävien olevan ominta alaansa, tarjoten sopivan yhdistelmän käytännön työtä ja toimistolla tapahtuvaa suunnittelua.

Miika näkee nykyaikaisten työkalujen tuovan merkittäviä parannuksia alalle vaikka niiden käyttöönotto vaatiikin opettelua.

Teknologian kehittyessä myös rakennusalan vaatimukset muuttuvat.

— Laadunvalvonnan ja dokumenttien arkistoinnin helpottamiseksi on saatavilla monenlaisia sovelluksia. Myös 3D -mallinnus on tuonut helpotusta rakenteiden hahmottamiseen ja määrälaskentaan.

Miika korostaa, että työnjohtajan roolissa menestyminen vaatii laajaa kirjoa henkilökohtaisia ominaisuuksia kuten paineensietokykyä, periksiantamattomuutta ja rehellisyyttä. Hän myös painottaa ihmisten välisen kommunikaation tärkeyttä ja kykyä hallita suuria kokonaisuuksia samalla kun kiinnitetään huomiota pieniin yksityiskohtiin.

— Haastavinta on työvaiheiden ennakkosuunnittelu, jotta urakat valmistuvat sovitussa aikataulussa ilman ylimääräisiä työn keskeytyksiä tai muita häiriöitä, kertoo Piipponen.

Teknologian kehittyessä myös rakennusalan vaatimukset muuttuvat. Hän kannustaa tulevia työnjohtajia jatkuvasti päivittämään osaamistaan ja suunnittelemaan töitä huolellisesti ennakkoon. Miikaa motivoi työnjohtajana onnistumisen tunne ja mahdollisuus nähdä konkreettisia tuloksia työstään. Erityisesti hän nostaa esille työskentelyn merkittävissä kohteissa, jotka tuovat lisäarvoa yhteiskunnalle

Miika vastaa tällä hetkellä Torpparin paikallavalu-urakasta Laakson yhteissairaalan -hankkeen (LYS) työmaalla.

Lisätietoja Laakson yhteissairaala -hankkesta (LYS) osoitteessa: www.laaksonyhteissairaala.fi

teksti, Janne Rasimus

Kuva olis kiva — niin kuin vanhassa kirjeenvaihto-ilmoituksessa

Rakentamisen laadusta puhutaan ja kirjoitetaan paljon — todella paljon. Osa rakentamisen laatua koskevasta kritiikistä on aiheellista ja osa täysin älytöntä klikkijournalismia. Mutta miksi kukaan ei kirjoita rakentamisen suunnitelmien laadusta?

20 vuoden työkokemuksella voin varmuudella sanoa, että suunnitelmien laatu on vuonna 2024 huono, paikoin jopa surkea. ARK- tai RAK- suunnitelmien laadullinen kirjo on uskomattoman laaja. Ongelma ei kohdistu pelkästään tiettyihin suunnittelutoimistoihin sillä laadullista vaihtelua on melkoisesti myös saman suunnittelutoimiston sisällä.

Rakentamisen digitalisaatio on edennyt viime vuosina merkittävästi. Tuntuu silti, että suunnitelmien laatu heikkenee vuosi vuodelta, vaikka uusia työkaluja onkin käytössä. On tietomalleja, robottikoiria keilaamassa työmaita ja droneja mittaamassa pistepilviä. Miten voi silti olla mahdollista, että perinteisistä paperikuvista, joita rakentamisessa vielä pääosin käytetään, ei saada toteutuskelpoisia, yhteensovitettuja ja ristiriidattomia? Ymmärrän, että nyt pyydetään kolmea asiaa kerralla, mutta ei tässä oikeasti paljoa vaadita. Miten luonnostasoisella työpiirustuksella pitäisi pystyä tekemään laadukasta lopputulosta? Detaljit on pääsääntöisesti kopioitu edellisistä kohteista ja ne sisältävät epämääräisiä tekstejä, kuten “liikuntasaumaan tapit tarvittaessa”. Tarvittaessa?! Tarvitaanko tappeja vai ei?

Kenen vastuulla huonoilla ja epämääräisillä suunnitelmilla rakentaminen on?

Kun teemme tarjouksen urakasta, laskemme siihen tarvittavat työt, materiaalit ja työnjohdon. Työnjohdolla tarkoitetaan tässä tapauksessa henkilöä, joka hoitaa ammattitaidolla työmaan resursoinnin, kaluston, päivittäisen työnjohdon, rautatilaukset, valujen varaamisen, määräseurannan ja aikataulutuksen allekirjoittaneen kanssa sekä laskutuksen — mainitakseni nyt ne muutamat ensisijaisen tärkeät työtehtävät.

Aliurakoitsijan työnjohtajan tehtäviin ei pitäisi kuulua pääurakkaan sisältyvä suunnittelun ohjaus tai suunnittelijoille kuuluva varsinainen suunnittelu. Välillä tuntuu, että suunnitelmien avaaminen työnsuunnittelun yhteydessä on kuin antaisi puuhakirjan viisivuotiaalle, jossa tehtävänä on etsiä kuvasta 13 virhettä.

Kuulostaako turhauttavalta? Hyvä - sitä se onkin.

Miten luonnostasoisella työpiirustuksella pitäisi pystyä tekemään laadukasta lopputulosta?

Lähtökohtaisesti pääurakoitsijat johtavat suunnittelua, laativat suunnitelmatarveaikataulun ja tekevät mielestäni hyvää työtä. Parhaassa tapauksessa aliurakoitsijan valinta tehdään riittävän ajoissa ja sovitaan, että suunnitelmia kehitetään oikeaan suuntaan yhdessä aliurakoitsijan kanssa. Tämä on toimiva metodi, sillä aliurakoitsijat ovat lähtökohtaisesti alansa ammattilaisia. Aliurakoitsija osaa huomioida yksityiskohtia, joita esimerkiksi muottityötä vähemmän tekevät henkilöt eivät huomaisi lainkaan.

Useimmiten toimitaan kuitenkin niin, että aliurakoitsijan valinnan jälkeen työn aloitukseen on aikaa 3-4 viikkoa ja projektipankista löytyvä työpiirustus vastaa luonnoskuvaa. Kun näistä lähtökohdista edetään kehittämään suunnitelmia tai yritetään saada niistä edes jollain tapaa toteutuskelpoiset, yhteensovitetut ja ristiriidattomat, ollaan kaulusta myöten kurassa.

Jussi Lahti

Ammattiylpeydestä puhutaan paljon, mistä sitä saataisiin lisää?

Kohteiden aikataulut ovat jo vuosia olleet järjenvastaisia. Suunnittelun jäädessä lähtötelineisiin heti alussa, pääurakoitsijoiden aikataulupaineet kasvavat. Aliurakoitsijan työnjohtajien työmäärä lisääntyy kun harjaterästilauksen jälkeen suunnitelmat muuttuvat jo kolmatta kertaa ennen kuin alkuperäisen suunnitelman tavara saapuu työmaalle. Suunnitelmissa olevat holdit aiheuttavat työnjärjestyksiin muutoksia ja kalustoa kelkotaan ympäri työmaata jolloin aliurakoitsija ei pysty keskittymään varsinaiseen urakkatyöhön.

Mikä sitten lääkkeeksi tähän ongelmaan? Suunnittelijoilta on vaadittava enemmän ja parempaa. Työpiirustukseksi ei voi kutsua mitä tahansa töherrystä — työpiirustus on laadukas dokumentti, jonka avulla työt voidaan aloittaa ajallaan. Tottakai muutoksia tulee aina, mutta jo ns. nollarevisio pitää olla kunnossa. Ammattiylpeydestä puhutaan paljon, mistä sitä saataisiin lisää? Tähän kysymykseen en osaa vastata.

teksti, Jussi Lahti

Henkilöstökehityksen uusi taso

Kun Torppari Yhtiöt Oy lanseerasi Kymppikerhon, tavoitteena oli luoda jotain muuta kuin perinteinen henkilöstön kehitysohjelma. Tämä innovatiivinen valmennus- ja koulutusjärjestelmä, jonka nimi juontaa juurensa yrityksen tulostavoitteesta, on suunniteltu vahvistamaan yrityksen kulttuuria ja edistämään sen työntekijöiden henkilökohtaista sekä ammatillista kasvua.

Kymppikerho on intensiivinen ja sisältörikas kokonaisuus, joka kattaa aihealueita viestinnästä ja johtamisesta projektinhallintaan, laki- ja sopimusasioihin sekä ongelmanratkaisuun. Koulutuksen aikana korostetaan jatkuvan oppimisen merkitystä ja kannustetaan osallistujia olemaan uteliaita sekä avoimia uusille ideoille ja näkökulmille. 

Kertaus on opintojen äiti

Pysyäkseen leivässä, Torpparin on ymmärrettävä laki ja pykälä

Työn ja tekemisen on oltava esityskelpoista

Ohjelmaan sisältyy paneelikeskusteluja ja työpajoja, jotka keskittyvät henkilökohtaiseen, henkiseen kasvuun sekä verkostoitumisen merkitykseen ja palautteen antamisen tärkeyteen työympäristössä. Koulutusohjelman sydämessä on halu luoda yhteistoiminnallinen ja sitouttava ympäristö, jossa yhtiön toimihenkilöt voivat jakaa ideoita, oppia toisiltaan ja yhdessä kehittää uusia menetelmiä yrityksen toiminnan tehostamiseksi.

— Kymppikerho on suunniteltu tarjoamaan työntekijöillemme ainutlaatuinen oppimiskokemus, joka ei ainoastaan rikasta heidän ammatillista osaamistaan, vaan myös tukee henkilökohtaista kehitystä. Uskomme, että investoimalla henkilöstömme kasvuun voimme saavuttaa yrityksen pitkän aikavälin tavoitteet ja rakentaa entistä vahvemman yhteisön, kertoo yhtiön toimitusjohtaja Tuomas Rautio.

Koulutus tarjoaa Torpparin toimihenkilöille ainutlaatuisen mahdollisuuden keskustella toiminnan kehittämistavoista sekä tehostamisesta. Ohjelma on suunniteltu huolellisesti vastaamaan nykyaikaisen liiketoimintaympäristön vaatimuksia — se tarjoaa osallistujille työkaluja sekä menetelmiä, jotka ovat välittömästi sovellettavissa heidän päivittäiseen työhönsä.

Ihmiset kohtelevat sinua sillä tavoin kuin annat heidän kohdella sinua

Kymppikerhon lähestymistapa on saanut kiitosta osallistujilta, jotka korostavat erityisesti sen roolia avoimen palautteen kulttuurin edistäjänä yrityksessä.

— Paneelikeskustelut ovat olleet erityisen antoisia. Ne tarjoavat mahdollisuuden kuulla erilaisia näkökulmia ja oppia kollegoiden kokemuksista, mikä on avannut silmäni monille uusille ideoille ja lähestymistavoille omassa työssäni, kertoo johdon assistenttina toimiva Hanne Huoso.

Tietoisuus itsestämme ja siitä, miten muut meidät näkevät, voidaan jakaa neljään eri osa-alueeseen. Ensinnäkin on olemassa asioita, joita sekä me itse, että muut ihmiset tiedostavat meistä – nämä ovat avoimesti jaettuja piirteitä ja tietoja. Toiseksi on olemassa piirteitä ja käyttäytymismalleja, joita muut voivat huomata meissä, mutta joita emme itse näe tai tunnista. Kolmanneksi meillä on henkilökohtaisia ajatuksia, tunteita ja uskomuksia, jotka tiedostamme itse, mutta pidämme ne yksityisinä eivätkä ne ole muiden tiedossa. Lopuksi on asioita, jotka ovat piilossa sekä itseltämme että muilta – nämä voivat olla alitajuisia motiiveja tai kykyjä, jotka eivät ole tulleet ilmi.

Usko itseesi, aseta tavoitteita, kokeile uutta ja kouluta.

teksti, Janne Rasimus

Yksinkertainen Maalaispoika, Tuomas Rautio

Tuomas Raution urapolkua voisi esitellä koulujen yrittäjyystunneilla tai uusyrityskeskusten ilmoitustauluilla. Raution esimerkin perusteella yrittäjäksi haluavan pitää vain uskoa itseensä, käyttää osaamistaan ja laittaa kaikki likoon. Sitä kautta saat itsesi työllistettyä ja kun opit yrittäjyyttä, voit työllistää muita ja luoda menestyvän firman. 

Tässäkin tapauksessa, asiat kuulostavat kirjoitettuna helpoilta ja suoraviivaisilta, mutta totuus on toinen. Totuus on paljon kiinnostavampi ja opettavampi. Eikä yksinkertaisesta maalaispojasta edes pitänyt tulla rakennusalan yrittäjää.

Raution kotitila Imatralla

Miehen yrittäjäura sai alkunsa pienestä pakosta. Rautio oli mukana Rauhan kylpylän rakentamisessa Imatralla, mutta työnantajan firma meni konkurssiin. Rautio halusi jatkaa rakennushommia ja päätyi yrittäjäksi. Alun perin Raution oli tarkoitus työllistää itsensä ja yhtiökumppaninsa kotikulmilla, ettei tarvitsisi jatkaa raskaissa reissuhommissa. 

— Hommahan räjähti ihan käsiin. Meillä oli jo parin kuukauden jälkeen 17 työntekijää. Alkuun teimme muuttoja sivutöinä, mutta se jäi nopeasti.

Hyvän alkustartin jälkeen tuli takapakkia, kun tiet erosivat yhtiökumppanin kanssa. Sen jälkeen yritystoiminta piti käytännössä aloittaa uudelleen nollasta. 

— Pyöritin pitkään firmaa alle miljoonan liikevaihdolla. Tein itse töitä ja vuokrasin miehiä työmaille ympäri maata.

Raution mukaan käännekohta oli se, kun Janne Ikonen tuli taloon vuonna 2015 ja Johannes Arola seurasi pian perässä. Ikonen kannusti Rautiota laajentamaan firmaa ja kasvussa auttoi se että Arola otti urakkahinnoittelun vastuulleen. 

Johanneksen ja Jannen nimet vilahtelevat usein Raution puheissa. Yrittäjä kiittelee miehiä yhteistyöstä ja sadattelee samaan aikaan yrittäjyyden raskautta.

— Nämä 12 vuotta ovat tuoneet varmaan 30 kiloa lisää elopainoa. Aina silloin tällöin tarvitsen lohtupullaa ja työ on pelkkää istumista.

Nyt uutta kasvua haetaan projektipäällikkö Jussi Lahden avustuksella. Hän vastaa pääkaupunkiseudun urakoista. Suurin osa yrityksen projekteista on pääkaupunkiseudulla. Kymenlaaksossa on ollut myös hyvin töitä, mutta Etelä-Karjalassa viime vuodet ovat olleet hiljaisia. 

Mutta millainen on 12-vuotias Torppari-yhtiöt? 

— Se on kuin esiteini, jolla kivekset ovat juuri laskeutuneet. Kasvuiässä, mutta rauhoittumaan päin, vastaa Rautio.

Rautio arvioi työllistäneensä 12 vuoden aikana noin 400 työntekijää. Hyviä työntekijöitä on nykyään vaikea saada ja alalla on työntekijän markkinat. 

— Hyvät miehet viedään käsistä ja osa haluaa hinnoitella itsensä uudelleen aina välillä. Tuntuu, että suomalainen rakennusmies on jo kuollut sukupuuttoon. Meilläkin on yhä enemmän ulkomaalaisia työntekijöitä, jotka ovat kyllä kovia tekemään töitä. 

Rautio hyväksyy sen, että joskus työntekijät haluavat käydä kokeilemassa onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. Osa työntekijöistä haluaa palata Torpparille, koska siellä asiat toimivat ja esimerkiksi työvaatteisiin ja -välineisiin satsataan. 

Työntekijöiden hyvinvointi on Rautiolle tärkeää. Hän paljastaa käyttävänsä työntekijöihin samoja metodeja kuin lapsiinsa.

— Kyllähän uhkaus, lahjonta ja kiristys toimii niin kotona kuin töissä. Oma työni on yhtä neuvottelua, kun yritän saada puhumalla muut muuttamaan toimintatapojaan, myhäilee Rautio.

Rautiolta itseltään jäi ammattikoulu kesken ja mies ehti kokeilla muun muassa rengasalaa ja metsäkoneen kuljettamista ennen kuin löysi itsensä rakennustyömaalta. Vuosien myötä ammattitaito karttui. Myös yrittäjyyden Rautio on oppinut työtä tehdessään.

— Suurin oivallukseni 12 vuoden aikana on ollut kärsivällisyyden merkitys. Mikään ei tapahdu hetkessä, pitää elää päivä kerrallaan.

Rautio mainitsee paheekseen liiallisen työnteon. Vaikka kohtuus ei kuulu miehen repertuaariin, ei hän kadu yritykseen upotettuja työtunteja.

— Vaikka kävisi niin kehnosti ja firma menisi nuriin, niin kyllähän näitä kokemuksia ja tätä taitoa voi jossain muussakin hyödyntää. Ja kokemuksillahan tässä eletään. 

42-vuotias yrittäjä suhtautuu tulevaisuuteen luottavaisesti tämän hetken epävarmuudesta huolimatta. Yrityksen tavoitteena on terve kasvu, maan johtavien rakentajien joukkoon. Kasvusta huolimatta yrittäjä ei aio luopua sloganistaan “On hyvä renki, mutta huono isäntä”.

— Näissä hommissa pitää olla nöyrä, mutta silti ei saa nöyristellä. Vaikka renki hoitaisi kuinka hyvin hommansa, ei hänen pidä päästä isännäksi. Samalla tavalla tuli on hyvä tulisijassa, mutta sitä ei saa päästää valloilleen.

Rautio kertoo, ettei hänen arkeensa mahdu työn ja lasten lisäksi paljoakaan muuta. Lomillaan imatralainen kuitenkin ahmii elämäkertoja, joista ammentaa itselleen vertaistukea ja lievitystä ajoittaiseen stressiin. Torppari Yhtiöiden tarinassa on vielä monta tyhjää sivua. 

— Olisi kiva, kun tästä hommasta jäisi jotain käteenkin. Se vaatii lisää hyviä työntekijöitä ja hyviä aliurakoitsijoita ja jopa pientä muutosta markkinoilla, ettei mentäisi aina vaan halvan hinnan perässä. Mutta katsotaan miten tässä käy. Elämää ei pysty käsikirjoittamaan. Olemme lopulta kaikki vain höyheniä tuulessa.

teksti, Jorma Koski

Ihmeen Ansiosta, Johannes Arola

Paljonko kassassa on rahaa? Nouseeko harjateräksen hinta? Mihin suuntaan korot ovat menossa? Onko työntekijöiden palkkoihin tulossa isoja korotuspaineita inflaation vuoksi? Torpparin hankinta- ja laskentainsinööri Johannes Arolan päässä pyörii useampi asia ja laskutoimitus yhtä aikaa. Pohdinnat jäsentyvät tiedoksi Excelin avulla.

— Tarjouslaskennan yhteydessä saatan katsoa joitain kuvia, mutta muuten pelkkää taulukkolaskentaahan tämä on. Toisaalta Excel on minulle kuin vasara kirvesmiehelle, ilman ei pärjää, naurahtaa Arola.

Torpparin talous ja sen seuranta ovat Arolan vastuulla. Urakkalaskentaa tekevät muutkin, mutta vastuu taloudesta on sitovaa. Arola tekee työtään Torpparille konsultointina oman yrityksensä kautta. Kuvio ei ole tavanomaisin, mutta sopii miehelle.

— Yhteistyömme alkoi siten, eikä sitä vaan sitten ole muutettu. Meillä on vaimon kanssa osakeyhtiö, jolla on muutakin toimintaa. Tämä sopii meille. En tee kyllä talouskonsultointia muille kuin Torpparille, Arola selittää.

Johannes Kuukanniemen Koulun työmaalla 2016

Arola aloitti kokopäiväisesti Torpparilla vuonna 2015.

— Tutustuin Torppariin vuonna 2010, kun Tuomas tuli asiakkaakseni. Hän oli juuri silloin perustanut firmansa ja minä tein personal trainerin töitä.

Diplomi-insinööriksi kouluttautunut Arola teki aluksi työnjohtotehtäviä, mutta pian laskenta-asiat olivat päätyö ja talous siirtyi Arolan vastuulle. 38-vuotias lappeenrantalainen onkin ehtinyt nähdä Torpparin kasvun ja kehityksen.

— Firmahan on kasvanut paljon, niin liikevaihdollisesti kuin rakenteellisesti. Väkeä on tullut paljon lisää. Tässähän ei ollut mitään valmista pohjaa ja Tuomaksellakin on kirvesmiestausta. Ollaan opittu yhdessä matkan varrella, välillä kantapäänkin kautta. Mutta niinhän sitä parhaiten oppii.

Nöyryys ja oppimisen halu ovat avain menestykseen

Rakennusalan yrityksiltä vaaditaan tänä päivänä ilmastotekoja, vaikka kustannustehokkuus onkin arjen valintoja ohjaava kriteeri. Arola ei näe näiden tavoitteiden välillä suuria ristiriitoja. 

— Tilaajalta voi tulla vaatimus, että on esimerkiksi käytettävä sähkösahoja. Hinta on usein määräävin tekijä, mutta ei se ole esteenä kestäville valinnoille. Esimerkiksi materiaalien tarkka käyttö edistää molempia asioita. Ja olemme itsekin miettineet asioita ja esimerkiksi siirtymistä sähköisiin pakettiautoihin. Mutta vielä niiden kantamat eivät ole riittävän pitkiä, toteaa itse sähköautolla siviilissä ajava Arola. 

On hyvä luottaa muuhunkin kuin itseensä

Laskentainsinööri on tyytyväinen rooliinsa Torpparilla: työtä riittää ja kehitysmahdollisuuksia. Lähitulevaisuuden pohdittavaksi jää se, miten Arolan vastuuta voi kaventaa, kun yritys edelleen kasvaa. 

— En ole kaivannut minnekään muualle töihin ja näen itseni jatkossakin täällä. Täällä pyritään aina tekemään se paras. Toisaalta Torpparin meininkiin kuuluu sellainen nöyryys ja oppimisen halu, se on varmasti myös menestyksen salaisuus.

Arola näkee Torpparin menestymisen syynä myös sen, että yrityksessä arvostetaan erilaista osaamista ja erilaisia yksilöitä. Mutta oli vähällä, ettei yhteistyö Torpparin kanssa päättynyt ennen aikojaan, kun Arola sairastui yllättäen vakavasti vuonna 2019.

— Meidän piti olla menossa Tuomaksen kanssa Saksaan Bauma-messuille, kun hän sai vaimoltani puhelun, että olen tehohoidossa sairaalassa. Olin saanut rajun bakteeriperäisen aivokalvontulehduksen ja olin hengityskoneessa. Ennuste sellaisessa ei ole yleensä kovin hyvä ja harva selviää ilman pysyviä vammoja.

Arola on vaimonsa kanssa uskossa ja heidän ystävänsä ympäri maailmaa rukoilivat miehen pelastumisen puolesta. Ja sairaalan henkilökunnan suureksi ihmeeksi Arola tuli tajuihinsa muutaman päivän jälkeen ilman neurologisia vammoja ja toipui työkuntoon alle viikossa. 

— Tilannehan oli firmalle ihan kauhea, kun taloudesta vastaava tyyppi on pelistä pois. Siellä ehdittiin jo miettiä, miten voivat selvitä, kun kaikki asiat olivat minun varassani. Se on varmaan ollut koko Torpparin historian kriittisin hetki - mutta siitäkin selvittiin.

Tapaus vaikutti syvästi paitsi Arolan ja hänen läheistensä elämään, myös työkavereiden elämään. 

— Tuomas ei ole uskossa, mutta tuon tapauksen jälkeen hänkin on joskus vaikeina aikoina pyytänyt, että voisin muistaa häntä rukouksessa. On hyvä luottaa muuhunkin kuin itseensä. Jotkut asiat vain ovat korkeimman kädessä, ihan kaikkeen ei voi itse vaikuttaa, muistuttaa Arola. 

teksti, Jorma Koski

Kuin Kala Vedessä, Jussi Lahti

Pula osaavasta työnjohdosta. Se on Jussi Lahden mukaan Torpparin kasvun ja koko alan suurin haaste. Porvoolainen rakennusinsinööri vastaa Torpparin yhtiöiden pääkaupunkiseudun urakoista.

— Osaavaa ja oppimisintoista työnjohtoa on erittäin vaikea löytää. Alalta on eläköitynyt paljon väkeä ja kun rakennusmestarikoulutus oli välillä tauolla, niin työnjohtajista on huutava pula. Ala tarvitsisi mestari-kisälli -tyyppistä toimintaa, sillä voitaisiin paikata vajetta, sanoo Torpparin projektipäällikkö Jussi Lahti. 

Lahden mukaan hyvästä työvoimasta on ylipäänsäkin pulaa, mutta työnjohdon puute tekee esimerkiksi loma-ajoista hankalia.

— Silloin vain selviydytään. Ulkomaalainen työvoima on tuttua Torpparillakin, mutta sekään ei ratkaise työnjohtajien puutetta. Kun oikea henkilö löytyy, on ihan sama, mikä hänen on kansalaisuutensa on. Mutta ulkomaalaisten kanssa on omat haasteensa ja usein heidän vaihtuvuutensa on kovaa, tietää Lahti.

Rakennusinsinööri liittyi Torpparin remmiin reilu kaksi vuotta sitten SRV:ltä.

— Torpparilla toiminta on pienemmässä mittakaavassa, mutta työ on kokonaisvaltaisempaa ja täällä saan erilaista vastuuta kuin työmaapäällikkönä SRV:llä. Hoidamme tiiminä urakoita tarjouslaskennasta loppuselvitykseen asti ja välillä ratkotaan työsuhdekysymyksiä. Ja usein on monta työmaata yhtä aikaa päällä. Tiimityön merkitys korostuu pienessä organisaatiossa, kertoo Lahti.

Raskas betonirakentaminen, esimerkiksi toimitilat ja teollisuuskiinteistöt, ovat Torpparin leipälaji. Myös infraan liittyvät betonirakenteet, kuten sillat tai tukimuurit ovat Torpparilla hallussa. Toiminnan laajentuminen elementtiasennukseen on yksi osa-alue, missä Lahden työkokemusta tarvitaan. 

Kehitys ja oppiminen tapahtuvat epämukavuusalueella

— Yleensähän on niin, että yksi firma tekee betonityöt, toinen elementtiasennuksen ja kolmas elementtisaumaukset. Sitten voi olla neljäs firma raudoituksessa ja vielä viides telineissä. Meiltä Torpparilta saat koko rungon anturoista vesikattoon asti. Tämä on se meidän markkinarakomme. Runko on koko urakan kriittisin vaihe: jos se myöhästyy, niin hanketta ei pelasta mikään. Siksi on hyvä, että se on yhden toimijan vastuulla, selittää aiemmin runkomestarin töitä tehnyt Lahti. 

Nyt töitä vielä riittää, mutta suhdanne on laskeva. 

— Inflaation ja korkojen nousun vaikutukset tulevat hiukan viiveellä. Nyt on valittava uudet kohteet tarkasti, kun kilpailu muuttuu verisemmäksi. Nollakatteilla ei voi urakoita ottaa, on pidettävä pää kylmänä, kertoo Lahti Torpparin linjauksia.

Lahden mukaan Torpparin urakat valitaan muutenkin huolella. Päätökseen vaikuttaa tilaaja sekä työmaan koko ja sijainti. Jyväskylän pohjoispuolelle ei helpolla lähdetä ja toistaiseksi asuntorakentamiseen ei ole lähdetty mukaan. 

— Nyt tulee pakosti notkahdus, mutta sitten noustaan taas. Pitää vain valita oikeat urakat ja oikeat henkilöt, olla fiksuja, eikä hosua.

43-vuotias Lahti on työskennellyt koko ikänsä rakennusalalla. Eka kosketus työelämään tapahtui teräskonepajassa ennen armeijaa. Sitten nuorukainen päätyi töihin tutulle timpurille, kunnes rakennuslinja kutsui Turun ammattikorkeakoulussa. 

— Eka kertaa koulu kiinnosti ja olin tekussa kuin kala vedessä. Tiesin, että rakennusalalla on hyvä tulevaisuus, kun jengiä eläköityy. Olen aina tykännyt rakentaa ja tuoreen betonin tuoksu aamulla inspiroi minua edelleen, paljastaa Lahti. 

Lahti tietää, ettei hänen alavalintansa ole yhtä trendikäs kuin hänen tuuhea partansa ja että nuoria on vaikea saada Torpparin kaltaiseen firmaan tekemään raskaita betonihommia.

— Tämä ei ole se kaikkein seksikkäin ala. Nuorempi väki on mieluummin tietokoneella. Pienemmän firman työmaalla on enemmän vastuuta ja sen vuoksi raskaampaa. 

Lahti näkee sekä oman että koko Torpparin tulevaisuuden valoisana. 

— Koskaan tässä ei olla valmiita ja jos jäädään mukavuusalueelle, ei kehitytä, eikä osaaminen kasva. Pitää hankkiutua epämukavuusalueelle, siellä joutuu ponnistelemaan, mutta siellä oppii eniten, muistuttaa Lahti.

teksti, Jorma Koski